Ravitsemushoito

RAVITSEMUSHOITO

1.      MILLÄ MENETELMILLÄ RAVITSEMUSTILAA ARVIOIDAAN?

-          Esitiedot

-          Kliiniset tutkimukset

-          Antropometriset mittaukset

-          biokemialliset määritysmenetelmät

-          subjektiiviset menetelmät

-          ruoankäytön ja ravinnonsaannin arviointi

Esitiedot, kuten sairaudet ja niiden hoito. Esim. syöpäpotilailla ruokahalu voi olla olematon mm. sädehoidon aikana. Myös muut sairaudet ja syömishäiriöt vaikuttavat. Esim. jatkuva oksentaminen kuivattaa elimistön. Myös toimintakyvyn muutokset vaikuttavat, jos ei enää lusikka pysy kädessä, niin ei sitä silloin syötyäkään tule.

Kliininen tutkimus (kuivat-, elottomat hiukset, hauraat kynnet, kuiva iho. kuiva suu ja kieli) josta voidaan arvioida ravitsemustilaa. Myös ihopoimun paksuudesta voidaan käsituntumalla arvioida rasvakudoksen määrää. Vajaaravitsemus ja vähäinen liikunta johtaa lihasten surkastumiseen.

Antropomeriset mittaukset, pituus, paino ja viime kuukausien painon muutos. Painoindeksi kuuluu myös tähän. Kliinisesti merkittävä painon pudotus;

§  2% viikossa

§  5% kk

§  7% 3 kk

§  10% puolessa vuodessa

Painon muutoksia arvioitaessa otetaan huomioon turvotukset, sekä vatsaontelossa tai keuhkoissa oleva neste.

Biokemiallisista määrityksistä on vain rajallista hyötyä. Ne täydentävät kliinisen tutkimuksen ja ravintoamneesin tietoja. Biokemiallisiin määrityksiin vaikuttavat monet tekijät, kuten sairaudet ja niiden hoidot, infektiot ja nestetasapaino. Tavallisia biokemiallisia määrityksiä ovat PVK ja plasman elektrolyytit. PVK paljastaa anemian. Plasman elektrolyytit kertovat taas niiden menetyksestä, kuten hypokalsemiasta.

Nestetasapainoa arvioidaan yleisesti seerumin natriumin, kaliumin, hemoglobiinin, kreatiniinin ja albumiinin avulla. Niiden suurentunut pitoisuus viittaa yleensä kuivumistilaan.

Kuivumisen oireita ovat lisäksi janontunne, väsymys, lievä sekavuus ja pienentynyt ihon kimmoisuus.

Subjektiivisilla menetelmillä tarkoitetaan mm. MNA- ja SGA -menetelmiä. MNA on tarkoitettu ikääntyneille ja SGA on tarkoitettu syöpä- ja kirurgiapotilaille. Näiden osaaminen vaatii tieto ja harjaantunutta osaamista ja tietoa ravitsemuksesta.

Ruoankäytön ja ravinnonsaannin arviointi ovat tärkeä osa vajaaravitun ja vajaaravitsemuksen riskipotilaan ravitsemustilan arviointia. Niitä käytetään ravitsemushoidon suunnitteluun ja seurantaan sekä ravitsemusohjauksen perustana. Tarvittaessa ravitsemusterapeutti tekee ravintoanamneesin. Siinä selvitetään ateriarytmi sekä ruokien ja juomien määrä ja laatu. Lisäksi arvioidaan syömiseen liittyvät ongelmat. Ravitsemushoidon suunnittelua varten kysytään myös sopimattomat ruoat ja toiveruoat ja -välipalat.

2.      MITÄ ON TEHOSTETTU RAVITSEMUSHOITO?

Vajaaravituilla tai sen riskissä olevilla ravitsemushoitoa tehostetaan. Tavoitteena riittävä energian, proteiinin, ja muiden ravintoaineiden saanti. Ensisijaisesti hyödynnetään toimivaa ruoansulatuskanavaa.

Vajaaravittujen tulee syödä säännöllisesti ja usein. Ateria tai välipala syödään 2-3h välein. Paasto saa olla enintään 10-11h.

Letkuruokinnassa olevat saavat monesti myös suonensisäistä ravintoa täydentämään letkuruokintaa. Tavallista ruokaa syövät saattavat saada lisäksi lisäravinnevalmisteita. Lisänä voi myös olla vitamiineja ja kivennäisainevalmisteita.

Mikäli syödyn ruoan määrä ei ole riittävä, niin ruokailukertoja lisätään tarjoamalla välipaloja, aina kun ne maistuvat. Runsaasti energiaa ja proteiineja sisältävä ruokavalio suunnitellaan vajaaravitsemus potilaalle. -ruoka-annokset ovat tavallista pienempiä, mutta sisältävät runsaasti energiaa.

Toimintayksiköt sopivat potilasryhmittäin ravitsemusohjauksen työnjaosta osana potilaan hoitoa. Lisäksi huolehditaan ravitsemusohjauksen jatkuvuudesta. Lääkärin tehtävänä on perustella ravitsemushoidon tarvetta ja kannustaa potilasta omahoitoon. Ravitsemusohjauksesta huolehtivat pääosin sairaanhoitajat ja ravitsemusterapeutit. Tietyt potilasryhmät tarvitsevat ravitsemusterapeutin erityisosaamista vaativaa ravitsemusohjausta (kuten PEG-letkun käyttäjät, varsinkin vuoteessa olevat)

3.      MITÄ ASIOITA RAVITSEMUSHOIDON TOTEUTUKSESSA KUULUU HOITOHENKILÖKUNNALLE?

ESIM. Hoidon jatkuvuuden varmistaminen. Kaikki potilasta hoitavat tietävät mitä hän syö, milloin ja kuinka paljon.

Hoitajat jakavat ruoan, sekä tavallista ruokaa syöville, että PEG- ja nenä-maha -letkupotilaille.

Riskien arviointi ja saattaaminen eteenpäin lääkärin arvioitavaksi.

4.        

Ainakin paikoissa, joissa itse olen ollut, ruoka annetaan ajallaan kaikille ja ruoka-aikoja noudatetaan.

5.       

-          Tiedottamista, jotta kaikki ovat tietoisia ratkaisuista ja menetelmistä.

-          Kirjaamista, jotta kaikki voivat tarkistaa, kuinka asia on.

-          Johdonmukaista ja jatkuvaa, annettua ohjetta noudatetaan kokoajan, ei vai silloin tällöin.

-          Potilaan huomioimista, kuuntelua ja ohjausta. Jotta potilas saa kertoa askarruttavat asiat, tai vaikka juurikin ne lempiruoat. Potilaan ohjaus oikeaan suuntaan ja tukeminen huonompina hetkinä.

6.        

-          Asukkaille on pidetty nestelistaa, johon on merkitty kaikki neste mitä asukas päivän aikana saa.

-          Painoja on mittailtu ja ne on kirjattu ylös.

-          Muihin kirjauksiin merkataan kaksi kertaa päivässä, kuinka potilas on syönyt. Tarpeen mukaan otetaan yhteyttä ravitsemusterapeuttiin tai lääkäriin.

-          Myös mahdollista merkittävää painon nousua arvioidaan ja toimiin ryhdytään, jotta toimintakyky säilyy.