Kasvatustyyli pohdintaa

ERILAISET KASVATUSTYYLIT

Autoritäärinen:

Jos lapsi kasvaa autoritäärisessä kasvuympäristössä, lapsesta tulee usein huonolla itsetunnolla varustettu, masentunut, vähän kuin toisten kynnysmatto, joka ei osaa sanoa ei.

Jos ja kun vanhempi jotain sanoo, se on laki, eikä päätöksestä voi valittaa. Ja jos uskalsi väittää vastaan, selkään tuli. Kovassa käytössä on usein myös ”joka paikkaan sopiva” : ”Niin kauan kun asut minun kattoni alla…”.

Tässä kasvatustyylissä lapsen suhde vanhempiin ei ole hyvällä pohjalla, ja usein se johtaa siihen, että välit menevät poikki lapsen muuttaessa pois kotoa. Monesti koulussa menee huonosti, eikä se paranna asiaa yhtään. Vanhemmat vaativat lapsilta aivan liikaa, mutta samalla lyttäävät heitä koko ajan alemmas ja alemmas. Lapset itse vieraantuvat vanhemmistaan jatkuvan alistamisen ja henkisen väkivallan seurauksena.

Tavoitteena on kasvattaa kuuliaisia ja tottelevaisia lapsia, jotka eivät väitä vastaan ja tekevät työtä käskettyä. Kasvatustyyli onkin aikoinaan tähdännyt siihen, että näistä lapsista tulisi erinomaisia työntekijöitä, jotka ovat pomolle kuuliaisia.

Lapsilähtöinen:

Tässä tyylissä kasvatus on lapsilähtöistä, mutta ei lapsijohtoista, eli lapsi ei johda koko pakettia, vaan aikuinen on vastuussa lapsesta. Vapauksia, ja vastuuta annetaan kypsymisen ja iän mukaan.

Aikuinen asettaa lapselle rajat, mutta niistä keskustellaan lapsen kanssa. Myös vanhempi myöntää virheet ja pyytää anteeksi.

Lapsen suhde vanhempaan muodostuu lämpimäksi ja lapsi voi luottaa että vanhemmalta saa tukea ja turvaa ja hän voi ongelmatilanteissa kääntyä heidän puoleensa. Lapsen vanhemmat ovat aidosti kiinnostuneita lapsensa tekemisistä ja antavat lohtua kun sille on tarvetta.

Etuina on, että lapsesta kasvaa tasapainoinen, hyvällä itsetunnolla varustettu ja tunteensa näyttävä nuori ja myöhemmin tietysti aikuinen. Välit vanhempiin säilyvät, vaikka kotoa muutettaisiin ja heidän puoleensa voi aina kääntyä.

Laiminlyövä:

Vanhempi ei ole henkisesti läsnä lapsen elämässä, tämä voi tuntua lapsesta vähintäänkin pelottavalta. Vanhempi on usein myös epäjohdon mukainen ja kylmä.

Vanhemmalla saattaa olla esim. alkoholiongelma, tai taloudellisia vaikeuksia, tai ihan vain parisuhdeongelmia. Nämä vievät vanhemman energian niin, että lapsi jää heitteille.

Kun lapsella on tällaiset vanhemmat, niin sanoohan se järkikin, että eihän siitä mitään hyvää tule.

Lapsi saattaa etsiä turvaa ja lohdutusta pahimmassa tapauksessa alkoholista, jengeistä, tai huumeista. Kun vanhempi ei ole läsnä lapsensa elämässä, ei voi olettaa, että vanhemman ja lapsen välille syntyisi juuri minkään laista suhdetta. Hyvässä tapauksessa lapsi löytää kodin ulkopuolelta jonkun aikuisen, joka toimii edes hieman vanhempana lapselle ja kuuntelee tätä.

Hemmotteleva, lapsijohtoinen:

Lapsi höykyyttää vanhempiaan ja oppii siihen, että saa aina kaiken periksi ja voi tehdä ihan mitä vaan, koska vanhempia ei haittaa.

Mutta tämä ei ole lapselle hyväksi. Lapsi ei jaksa itse käsitellä niin suuria asioita, kuten: koska menen nukkuman? onko käytökseni soveliasta? voiko näin tehdä?

Lapsi jää yksin asioiden kanssa, koska tuntee, että vanhempi ei välitä.

Lapsi vaistoaa aikuisen tunteet, vaikka niitä kuinka peittelisi, joten tässä suhteessa tämä kasvatustyyli ei ole hyvä.

Itse olen sitä mieltä, että lapsilähtöinen kasvatustyyli olisi paras, mutta, joissakin asioissa voi olla autoritäärisen ehdoton. Koska ei sitä aina voi jaksaa keskustella rakentavasti, koska täytyyhän lapsen oppia, että joskus täytyy ja saakin räjähtää. Lapsella tulee olla rajat, mutta niistä tulee keskustella. Rakkautta ja hellyyttä pitää myös osoittaa, jotta lapsi oppii myös itse tähän ja tuntee olonsa turvalliseksi.

Curling vanhemmuudesta:
Curling-vanhemmuudessa on kyse siitä, että lapsen tieltä halutaan raivata kaikki pettymykset.

Tästä tulee käsitteen nimikin: Elämä on kuin sileää curling-rataa.

Näistä lapsista kasvaa röyhkeitä, nokka edellä meneviä, jotka eivät siedä pettymyksiä, vaan vetävät niin sanotusti itku-potku-raivarit, jos asiat eivät mene heidän suunnitelmansa mukaan.

Tämä ilmiö on nykyään turhankin yleistä.

Omakohtaista:

Omassa kasvatuksessa on saanut aina näyttää tunteensa ja itkeä, jos on itkettänyt ja nauraa, jos on naurattanut. Omasta kasvatuksesta löydän paljon piirteitä lapsilähtöisestä kasvatuksesta, mutta myös autoritäärisestä. Joissain asioissa ollaan oltu ehdottomia, varsinkin isän puolelta.

Ja aina saa tulla syliin tai halata jos tulee ”halipula”.

LAPSEN HUOLTO JA TAPAAMISOIKEUS:

Miten näkyy suomalaisen perheen arjessa? – Ajatellaan, että perhe on eronnut, mikä on sinänsä aivan tavallista nyky-yhteiskunnassa. Perheen lapset asuvat viikot äidillään ja tapaavat silloin tällöin isäänsä, mutta eivät turhan usein. Laki määrää että lasten tulisi saada tasapainoinen kasvatus ja siihen kuuluu, (jos mahdollista) molemmat vanhemmat, joten lapsien tuli saada tavata isäänsä useammin, mielellään vanhemmat voisivat asua samassa kaupungissa ja lapset voisivat näin asua vaikka vuoroviikoin molemmilla vanhemmillaan. Kaikki asiat eivät aina mene, niin kuin pitäisi, mutta aina asioille ei voi mitään.

Kasvatustietoisuus:

Käsite ei kyllä ollut tuttu ennestään, mutta kotona meidät otetaan huomioon yksilöinä, ja ymmärretään, että kaikilla on omat kiinnostuksen kohteensa.

Olen aina ollut sitä mieltä, että ei pidä yleistää ja se pätee myös tähän.
Ei voi olettaa että kaikki eskari-ikäiset oppisivat heti lukemaan, vaan kaikki kehittyvät omaa tahtia, yksilöinä.

Hyvä auktoriteetti:

Koostuu: Perusteluista mielipiteistä. Ottaa toiset huomioon päätöksen teossa, eikä jyrää muita mielipiteillään, vaan kuuntelee. Ratkoo ongelmat ja riidat rakentavasti, ei huuda, vaan keskustelee.

Ottaa asiat huumorilla, mutta on tarvittaessa vakava. Ei nipota asioista ja huomauttele turhista.

Lämmin sydämellinen ja reipas.